Suomi on jääkiekkomaa

Suomalaiset itse ajattelevat Suomen olevan jääkiekkomaa. Toki väitteelle on katettakin, tuottaahan Suomi tasaiseen tahtiin lahjakkaita, nuoria jääkiekkoilijoita. Asukaslukuun nähden kotimaamme on menestynyt jääkiekon arvokisoissa hyvin. Toisaalta mestaruus on voitettu vain kaksi kertaa. Nekin ovat tulleet maailmanmestaruuskilpailuissa, joita arvostetaan vähemmän kuin olympialaisia.

MM-kisoihin haalitaan ne pelaajat, jotka maailmalta saadaan. Useimmilla NHL-pelaajista on tuolloin vielä kausi kesken Pohjois-Amerikassa. He, joilla ei ole, joutuvat puntaroimaan, haluavatko he lähteä kisoihin, joissa loukkaantuminen voi vaarantaa tulevan kauden sopimusneuvottelut. Suomalaisilla jääkiekkoilijoilla on kuitenkin sen verran paljon kansallistunnetta, että yleensä he ovat valmiita edustamaan maataan.

Mikä on hyvä jääkiekkomaa?

Tähän kysymykseen tuskin on vain yhtä vastausta. Voidaan tietenkin laskea, montako NHL-pelaajaa maalla on asukaslukuunsa nähden. Onko NHL-sarja kuitenkaan enää “kolme kultaista kirjainta”, kuten siitä joskus puhuttiin? Venäjän KHL-liiga houkuttelee pelaajia yhtä suurilla palkoilla ja joskus jopa suuremmillakin kuin NHL.

Junioreista löytyy niitä tulevia huippupelaajia. Nuorten MM-kilpailuissa Suomi on pärjännyt vielä aikuistenkin kisoja paremmin. Mitaleja meillä on suurin piirtein saman verran kuin Ruotsilla, johon mielellämme itseämme vertaamme jääkiekossa. Tälläkin hetkellä kiekkomaailman katseet ovat tamperelaisessa Patrik Laineessa, joka vielä hetki sitten ihastutti katsojia nuorten MM-kilpailuissa. Tällä hetkellä hän takoo maaleja NHL:ssä. Nuorissa on tulevaisuus myös jääkiekossa.

Suomalaiset fanit heräävät keväällä

Sanontaa “Faneille tätä tehdään” kuulee tasaisin väliajoin jääkiekon parissa työskenteleviltä ihmisiltä. Totta on, että ilman ihailijoita laji ei olisi sitä, mitä se nyt on. Eri asia sitten on, ajatteleeko jääkiekkoilija kesäharjoituksissa pitkin pururataa juostessaan juoksevansa fanien takia. He ovat joka tapauksessa erittäin iso osa jääkiekkoa. Tuskin Suomi olisi jääkiekkomaa ilman kannattajia, sillä heitähän Suomessa riittää.

MM-karkelot tuovat joka kevät ruutuihimme mitä mielikuvituksellisimmin pukeutuneita Suomi-faneja. Toukokuussa järjestettävä kisapyrähdys antaa meille muutoin rauhallisille suomalaisille luvan irrotella ja pitää hauskaa. Kukapa voisi unohtaa kuvia suihkulähteissä uivista ja Ville Peltosta huutavista juhlijoista vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen. Tuon saavutuksen jälkeen meno on hieman rauhoittunut, mutta edelleen MM-kilpailut saavat ihmiset liikkeelle niin paikan päälle kuin paikallisiin pubeihinkin.

Fanitus muuttaa muotoaan

Mitä jääkiekkofaneille sitten tapahtuu MM-kisojen välillä? Ihan kuin nämä leijonapaitaiset ilakoijat häviäisivät kokonaan. Jääkiekkoa pelataan kuitenkin lähes ympäri vuoden. Ensimmäiset harjoitusottelut pelataan elokuussa, kun taas NHL:n pudotuspelit saattavat venyä toukokuulle. Fanit eivät häviä mihinkään, fanitus vain muuttaa muotoaan. Nykyään saa lähes minkä tahansa liigan omalle tv-ruudulleen.

Kannattajan pitää tehdä valinta, lähteekö hän hallille katsomaan ottelua ja aistimaan tunnelmaa paikan päällä vai jääkö hän kotiin seuraamaan peliä. Jälkimmäinen vaihtoehto taitaa nykyään tuntua houkuttelevammalta, sillä kotimaassa pelattavan Liigan yleisömäärät laskevat. Seurat yrittävät keksiä moninaisia temppuja saadakseen ihmiset hallille. Monen mielestä hyvin toteutettu tv-lähetys jääkiekko-ottelusta voittaa tiistai-illan unisen tapahtuman jäähallilla.

Katsojien laskeva määrä herättää kysymyksen, onko fanien määrä laskussa. Teknologia edistyy, minkä seurauksena ei enää ole paluuta siihen aikaan, kun oranssitakkiset miehet tarjoilivat meille televisiossa yhden ottelun viikossa. Ihailijat eivät ole kadonneet, he vain fanittavat uudella tavalla.

Marginaalilaji

He, jotka eivät perusta jääkiekosta, usein toteavat hehkutuksen lajin ympärillä olevan turhaa, koska jääkiekkoa pelataan tosissaan vain harvassa maassa. He myös nostavat yleensä tässä vaiheessa esiin jalkapallon, jota pelataan lähes joka maassa. Onko siis niin, että Suomi ei ole jääkiekkomaa, koska jääkiekkoa pelataan vain muutamassa maassa? Tällä perusteella Kanadakaan ei olisi jääkiekkomaa.

Jääkiekko on saanut sen verran suuren huomion osakseen maassamme, että silloin tällöin kuulee muiden lajien edustajilta vähätteleviä kommentteja. Tällainen eripura on turhaa ja vahingollista. Väkimäärämme pienuuden takia urheiluväen olisi puhallettava yhteen, jotta emme sahaa omaa oksaamme. Jos Suomi aikoo olla jatkossakin urheilumaa, täytyy kaikkien tukea ja kannustaa joukkueita.